Pesän rakennus viettiä ilmassa….

…vaan ei meillä, koska meillä on jo suloinen pikku pesä. Vaan pikku asukkaat yrittää majoittua meille. Tässä yks päivä ajateltiin kölliä pihalla ja J-P lähti hakemaan varastosta vilttiä mikä on pärekorissa. Katoin että onhan se Juhis innoissaan kun tuli korin kanssa juoksien, mutta juoksikin väärään suuntaan…. Kori olikin jo valloitettu… Pikku mehiläisethän ne oli pesänsä sinne rakentanut.  Sitten muutama päivä eteenpäin mulla oli mikreeni ja nukuin aamupäivän. Sitten kun heräsin, niin möngin pihalle katselemaan missä ne pojat viilettelee niin katoin, että ” jaa, onko ne ollu retkelle tuossa pihamaalla..??”

Vaan eivät kuulemma olleet ollu… vaan syy oli taas ampiaisten. Pesä repussa. Sitten niitä pesiä samaisessa varastossa oli vielä hyllyn alla ja retkipatjan sisällä, sekä ulko-oven karmin välissä.

Ja ei tässä vielä kaikki mehiläiskohtaamiset. Oltiin mustikassa ja keräilin siinä ihan rauhassa mustikoita (joita muuten on tänä vuonna aika hyvin, pitkästä aikaa). Rupesin kuuntelemaan, että mistä tuo surina..? Mitään en nähnyt, ja siks en nähnyt, koska se pesä jonka päälle olin astunut, oli selän takana. Mutta huomasinpahan sen siinä vaiheessa kun sain muutamat mojovat piikit pakaraan.

  

Eroahdistusta

Monesti pikkulapset on riippuvaisia äidistään, mutta meillä taitaa olla toisinpäin… Ajettiin yksi päivä J-P: n kanssa muutama kaatunut koivu metästä ja mummo oli sen aikaa Iivarin kanssa. En osannut yhtään rentoutua ja mietin kokoajan mitenkähän ne nyt ja hätäilin pois, vaikkakin tiesin, että Iivari on oikein hyvässä seurassa. Mutta en vaan osannut olla erillään, pala minua puuttu J radikaalisti sanottuna. Ja nytkin kun Iivari nukkuu ja olen tässä yksin, enkä touhua mitään (yleensä kun Iikku nukkuu niin teen hommia) niin tuntuu vähän niinkun tyhjältä…

Sitten on tää kiinteän ruuvan aloittaminen. Ollaan annettu perunaa, josta Iivari tykkäs, suu auki, kun linnunpoika odotti lisää. Ja tänään kerjäs ruoka pöydässä jotain suuhunsa niin annoin puolukkaa ja sekin maistui niin hyvälle, ei yhtään irvistyttänyt. Tottunut vaarmaan miun lempimarjan makuun :)

Niin tässä on se juttu kun on mukava just antaa uusia makuja Iivarille mutta se muistuttaa tästä imetyksen ihanuuden rajallisesta ajasta. Tykkään imettämisestä ja ne on niin ihania, ne imetyshetket niin en haluais niistä luopua… Mutta on hyväksyttävä, että parin kuukauden päästä ne alkaa vähentyä kun on saatava poijan muutakin evästä vähän enemmän.

Sitten on toinen juttu. Kun Iivari nukkuu yöllä klo 1.00 alkaen meijän vieressä. Iivari rupeaa kellon tarkasti 20.00 nukkumaan. Miun äiti sano, kun oltiin siellä yötä, että siitä voi vaikka kellon tarkistaa ja se on totta. Iivari on tarkka poika. Samoin päivällä klo 12.00 on päiväunien aika. Niin no kuitenkin… sieltä kahdeksasta syönnin jälkeen Iivari nukkuu omassa kehdossaan sinne yhteen, millon syö ekan kerran. Ja mie en sitten enää jaksa nostaa takasin oman säänkyyn vaan annan sitten nukkua vieressä (jossa ei ole kylläkään miun mielestä mitään pahaa). Mutta kun J-P parina yönä yritti nostaa pojan takasin omaan sänkyyn, niin heräytyikin ja halus viereen (tai niin se ainakin tulla tupsahti siihen, samalla kyydillä millä menikin kehtoon). Niin tästäpä siis päätelmä, ettei Iivari osaa enää nukkua omassa sängyssä…

No miun piti tietysti näyttää, ettei se ole näin ja nostin sen sitten seuraavana yönä omaan kehtoonsa takasin. Kyllä heräytyi, mutta jatko sitten unia kun painon napakasti hetken aikaa käellä, ettei lähe puntuamaan. Mutta sittenpä mie en osannutkaan enää nukkua… valvotti ja mietitytti ja sitten piti herättää juhis :)

Eli kuka ei osaa nukkua ilman ketä…???

Joo, tuosta puntuamisesta vielä. Piti madaltaa kehdon patjaa kun näytti yhtenä iltana, että tulee yli sieltä. Ja samoin saa olla tarkka vanussa nukkumisen kanssa. Olin halkoja mättämässä ja kurkistin vaunuihin päin, niin siellä vään pikkunen pää heilui. Oli kääntynyt mahalleen ja yritti kukistaa laidan yli.

PÖÖÖÖ

Kesä on niinkun loppupuolellaan kun se keskikesä ol ja män… Miusta kyllä tuntuu, että kesä on vasta alussa eikä vieläkään oikein kunnolla käynnissä kun nyt tuli taas viileää. Pari päivää oli tässä, että tuntu ihan, että vois kesäksi sanoa. Mutta eiköhän se siitä kun marjat alkaa kypsyä niin ala kesältä tuntua. Aika on mennyt kukkapenkeissä ja kasvimaalla kökkiessä ja halkoja ajoin tuossa parina päivänä. Käytiinhän me kyllä ruotsissa ja Ilomantsissa. Meillä on Ellun ja ellun kaverin kanssa elokuvan kuvauksetkin tässä päällä, että kiirettä piisaa :)

Tässä muuten oiva vehje. Nyt vasta tuli meistä kaverit ja hyviä kamuja ollaan. Tällä saa todella hyvin otettua penkkien välit ja kukkapenkistäkin välejä. Ja takana häämöttää tänään kitketty ja harvennettu kasvimaa.

Tän kesän ehdoton kesäkukka on muuten petunia. Ostin niitä tuosta naapurin puutarhalta 40kpl, ei maksannut kun 2,5 €/ 10 kpl. Sitten vaan muita kukkia sekaan. Mutta nyt on niin pilvistä niin tulee synkkiä kuvia, niin pitää ottaa niistä sitten kuvia kun aurinko paistaa. 

Berry kävi taas tänään parturissa ja sai kesäluukin… Aluksi vähän Berryä masentaa aina tää uus tyyli, mutta sitten se tykkää kun saa hinkata nahkaansa… kulkee ulkona pitkin seiniä ja hankautuu