Elossa ollaan!!

Historiallinen hetki, yli puoleen vuoteen istun koneella, ilman että olisi mihinkään kiire tai että pikaisesti vaan tässä jotain tekaisisin tai tekisin töitä… Toisaalta muutenkin historiallista tää miun tekeminen kun katselin kuntavaaliehdokkaita… olen kiinnostunut vaaleista hohhoijaa  :) eikö olekkin aika historiallista!!! ja taisin löytääkkin hyvän äijän, vai pitäiskö naisten äänestää naisia..? Ei miun mielestä, miehet on joutavia istumaan siellä kuntakokouksissa :)

Kädet täynnä työtä ollut, mutta toisaaltaan toukokuusta lähtien kädet ovat olleet työttömiä… Ei mitään käsitöitä… :( viimesimpänä, (mutta en vähäisimpänä) tein Äitien päiväksi äitille enkelin.

Tän tarina lähti jo joulusta, eli melkeinpä ajankohtainen, kun kohtahan joulu on taas. No viime jouluna tiputettiin sitten porukalla isän ja muutaman siskon kanssa, kun siinä häärittiin kaikki yhtä aikaa, niin yläkaapista äitin malja, jonka hän oli saanut äidiltään, joka oli ostanut sen nuorena Haminasta. Se on ollut meillä kaikilla kastemaljana. Tavallista puristelasia, ei minkään arvoinen rahassa mutta mittaamattoman arvokas!! Joten halusin säilyttää sen malja muiston. Ensin ajattelin käyttää niitä palasia kivikkona, jonka päällä enkeli kävelee, mutta lopulta päädyinkin ottamaan lasista tähtikuviot tähdiksi taivaalle… ja tähän vois lisätä jotain syvällistä, mitä nämä tähdet kuvaavat, mutta nyt ei olekkaan mitään syvällistä mielessä.

No nyt joka tapauksessa tähdet kantavat tätä muistoa… Ja muistakaa tekin se, kun joku menee kuitenkin hajottamaan sen tiffanytyön, niin ottaa sit ne tähdet talteen!! 

Ja nyt Saaralle ja muillekkin käsityöt käsiin ja talvea odottamaan!!

Palapelia pukkaa...

Nyt Iivari tykkää kasata palapeleja, joten miun tekeleille on onneksi kysyntää. Onko tämä uusi palapeli Hello Kitty...???

EI.....

Vaan psykodeelinen räkätappi kissa...

 Ei voi kun ihmetellä mistä tämä minun luovuus oikein syntyykkään... :)

Palaset hukassa...

...mutta ei onneksi oman elämän palaset :) Ne on kohdallaan. Mutta tältä miun palapeli liskokummitukselta puuttuu heti uutuuttaan yks evä. Se jäi varmaan jo sinne sahan viereen ja siitä polttokoppaan. PP:lla on nyt nimittäin uus hieno kuviosaha, ja mie tykkään siitä :) voi tehdä pikku askasrteluja, ja se on hiljanen niin Iivarikin voi olla sillon siellä.

Pusukala

Ensimmäinen Tiffany-työni valmis ja vihdoin vielä ikkunassakin, sekin nimittäin otti oman aikansa ennen kuin osas paikalleen mennnä. Siinä se meidän sängyn päädyssä on nyt romantiikkaa luomassa.

KURMEETA

Pitkästä aikaa tuli panostettua edes vähän ruuanlaittoon, kun oli harvinaislaatuinen vieras.  Niin tehtiinpä sit vierahan kanssa yhdessä uusimmasta maku lehdestä sienimuffinsseja ja kylmäsavuhärkäsalaattia.  Minä komensin englanniksi ja piika toteutti :) Se oli englannin reppauskurssi samalla.

Muffinsit oli oikein oivallisia. Hyvän makusia, kohtalaisen nopeita tehdä ja sit niihin voi käyttää edellisen päivän perunamuussin jämät. Salaatti oli näin maalaisen makuun vähän voimakas, kun oli oliiveja, kapriksia ja aurinkokuivattuatomaattia. Mutta oli nätin näköstä ja sitä kurmeeta :)

Suomalaista lasimuotoilua

Se on miun uusi innostus. Nyt kun olen innostunut tuosta lasin rikkomisesta (siis tiffanystä), niin kiinnostuin myös kokonaisista lasi esineistä :)
Niin vähän sitä tuntee tätä suomalaista muotoilua… Mutta nyt olen tutustunut vähäsen suomalaisiin lasitaiteilijoihin ja heidän töihin. Eniten olen kiinnostunut Nanny Stillstä. Ja ensimmäinen hänen suunnittelema esine löytyikin vanhasta saunasta, grapponian keltanen kermakko. Se onkin just mieluisa väri. Toi keltanen ja vihree. Kokeilin myös huuto.nettiä ja ostin sieltä yheltä tyypiltä Stillin vihreet riikinkukko jälkiruokamaljat.

Sitten tuo miun rakas mies kannustaa uutta innostusta ja toi työmatkaltaan tuliaisiks Toikan riekon (sellanen se on...) :)

Että tästä tää lähtee pikkuhiljaa (joku kokoilmako karttumaan vai lapasesta..?). Mutta kysymys kuuluukin mihin ne esineet meinaan saada sopimaan…?!

Mitä sanoo blogitutkija...???

Katosvaan, kun oli kommentti tulla tupsahtanut, ja vielä äitiltä… Aika hiljaista on tän blogin kommentointi. Just tässä joku päivä radiosta kuuntelin jotain blogitutkijaa ja blogi”ohje”kirjan tehnyttä naista. Ja se sano, että blogiteksti on vasta sitten valmis, kun sitä on kommentoitu ja se on herättänyt keskustelua :). Ja blogissa täytyis kirjoittaa sellaisia asioita, jotka kiinnostaa lukijoita, ei vaan itseään kiinnostavia juttuja. No mie en kyllä tavoittele mitään suurta lukijakaartia, vaan olen ajatellut tän blogin enemmänkin sellaisena päiväkirjatyyppisenä ratkaisuna, mutta avoimena kuitenkin. Kuka on kiinnostunut miun väkertelyistä niin saa kuulla niistä, ja ihan näin miun puhetyylin tapaan. Koska blogitutkijalla on oma kantansa myös siihen millaista tekstin kieli ja luettavuus pitäisi olla…

No nyt jos palataan tän blogin alkuperäiseen luonteeseen ja ajatukseen. Niin silloin  kun tein tän blogin (muuten siitä taitaa olla aika tarkalleen vuosi) niin ajattelin pitää kirjaa miun askareista ja esitelläkkin käsityötuotoksia. Sillon vuosi sitten olin jo äitiyslomalla, vaikkei Iivaria kuulunutkaan vielä pariin kuukauteen, niin silloin oli aikaa tehdä käsitöitä. Ja luonnollisesti kun Iivari on täyttänyt meidän elämän, niin on myös tunkeutunut tänne blogiin :) mutta on myös syystä taikka toisesta rajoittanut miun käsitöitä, ja kokkailupuoletkin on jäänyt aika perusruokaan. Ja sitäkin sain jo just eilen palautetta kun J-P tuli töistä eikä ollu ruokaa valmiina :) Liian hyvälle tainut tottua… Niin, mutta se mitä olin sanomassa on, että näin ollen tän blogin luonne on muuttunut kuten uuden "aineiston" julkaisu tiheys harventunut.

Niin mutta en ole täysin toimettomana ollut, tein muutamia joululahjoja, joista nyt esimerkiksi tää saunatakki. Kierrätys on nyt in. Mutta mulle se on ollut aina itsestään selvyys. Varmaan johtuu siitä, ettei lapsena kotona ollut yltäkylläisyyttä kankaiden kanssa. Tein sillon muun muassa paljon tilkkutöitä, kaikista pikku palasista. Sainhan toki ihan kunnon kankaita vaatteiden ompeluunkin. Ja lisäks siihen vaikuttaa se, etten halua heittää hyvää materiaalia pois.

Saunatakki idea lähti siitä kun Marimekolla näin sellasta ihanaa aamutakki kankgasta, mutta se oli törkeen kallista. Sitten muistin, että meillä on tosi paljon pyyhkeitä ja monia parittomia, mitkä oon nostanut varastoon, (tiettävästi kun meillä ei hirveästi ole tuota kaappitilaa…) niin päätimpä hyödyntää ne.

Tää on tehty neljästä pyyhkeestä. Siihen voi suoraan suihkusta kääriytyä, nimittäin riittää pyyhettä mihin kuivautua ja lämmittää mukavasti ulkosaunasta sisään juostessa. Toi sykerö niskassa on huppu. Se on silleen niinkun se olis niskalle lasketettu pyyhe, se on vaan tuossa kuvassa jäänyt vähän huonosti.

Lisäksi on nyt ihan uusi aluevaltaus mihin Pentti sai innostumaan:

Mitäkähän tästä tulee…??