Vielä tunnelmia pienen sisustussuunnittelijan touhuisdta

On mukavaa että meidän pikku "agria" kiinnostaa myös muukin ja kärsivällisyyskin riittää suunnitella ja asetella. Mutta se on niin mielenkiintoista miten pienen pojan ja pienen tytön (ainakin ite mitä lapsena mietin ja tykkäsin) eroaa toisistaan.
Äsken syömässä ollessa Iillä jotain poskessa ja sano aina PoKs. Kysyin, mikä siellä poskessa on?
- Pilkkuri
Eli purasi aina tomaattia ja se oli puu, joka halkesi pilkkurissa... :)

Traktorit mielessä...

Iivarin tekstiili taidetta:

 Ja Traktoritalli, syntyi kun päästiin vähäksi aikaa puutyöpajalle. Talli on koottava ja purettava malli. Melkein sain sen ite tehtyä kokonaan ennenkun lapsenhoitovelvollisuudet alkoi kutsua. (J heräsi ja oli lopulta syönyt purua niin paljon ettei enää viihtynyt). Katon harjalla on pianosarana, joten katon molemmilta reunoilta voi avata luukun talliin. Ne saranat oli sitten kliinnittynytkin itestään ja ovi valmistunut kun haikailin lähteä tekemään tallin loppuun.

P.S. Kuvat on Iin ottamat. Innostunut valokuvauksesta.

Taljan tuhoamista...

Hiiri se kissalle takkia ompeli, pimpeli pompeli
ei tullut takkia...
Hiiri se kissalle liiviä ompeli, pimpeli pompeli.
ei tullut liiviä...
Hiiri se kissalle kintaita ompeli, pimpeli pompeli....

Ensin ajattelin tehdä miesten ajokintaat ja naisten rukkaset. Kaavotin ja leikkasin ne yhdestä pitkäkarvaisesta taljasta. Rupeassani ompelemaan huomasin, että mulla on pieni kaavoitusvirhe, no ei se mitään tilanne korjautui muutamalla korjausliikkeellä.

Mutta sitten ommellessani näitä miestenajokintaita huomasin, että siinä taljassa on niin paljon villaa, ettei sinne rukkaseen sovi kyllä minkään miehen käsi. Mutta mulle ne oli sopivat, joten jatkoin ompelua ajatellen itseäni... ne on nyt alussa kyllä aika jäykät, mutta kylmä ei varmasti vaikka ois 50 astetta pakkasta...

 

Mulla oli valmiiksi leikatut ne naisten rukkasten palat, mutta kun se talja on niin tuuhea, että jos noi rukkaset on mulle sopivat niin ne naisten kintaat ei kyllä sopis kellekkään, joten retusoinkin niistä tälläiset tossut, vähän lyhensin kyllä näistä karvaa.

Tossuihin ja kintasiin tein päällikeompelu koviot naudannahasta.

Ja vielä jäi sitä taljaa ja sitten oli toinenkin talja. Se toinen talja oli parkitsemossa sitten parkittu huovuksiin asti. Leikkasin siitä taljasta sen huopuneen osan pois (huopuneesta levystä on aikanaan tulossa tekstiilitaidetta... sitä odotan innolla, kun pääsen joskus tekemään siihen vähän vapaata konekirjonta... :)) ja jäljelle jäi vielä lihyt villanen talja. Niistä testasin kahta eri tossu mallia.

Iisi Piisi malli. Koko tossu tulee yhdestä kappaleesta Tildan tapaan, mutta vähän muokattuna..

 Ja sitten vielä palleriina tossut punaisella naudannahkalla. Näidenkin kaavat olen ottanut jostain Tildaus kirjasta aikanaan.

 

Lopuista palasista on tulossa mulle vielä kuitenkin ne rukkaset, arkimallia pienemmille pakkasille ja vauvan tumput. Odottavat vain ompelua.

Yleisesti ottaen nahkan ompelemisesta: Onnistuu hyvin kun ostin metallisen sellasen rullapaininjalan, mutta ei ole ihan minun juttu. Kaavoitus, leikkaus ja kaikki pitää olla niin millin tarkka ja miekun olen enemmän suurpiirteistä tyyppiä. 

Meinaa hermot mennä!!

Joulua ootellessa

Viikonloppuna pidettiin kynttilävalukutsuja. Valettiin mehiläisvahasta ja vanhoista kynttilän pätkistä.

Vihreä oli päivänväri näissä miun mehiläisvahakynttilöissä. Takana näkyy IIn vahalevystä tehtyjä kynttilöitä. Niitä syntyy pikkusormissa vaikka huru mykket.

 Nää shampanja lasiin tehdyt, jämäkynttilöistä sulatetut jäi vähän vähemmälle huomiolle, ja niiden marmorikuvio jäi vajaavaiseksi... Se olis pitänyt ollla alas asti, mutta ne kerkis jähmettyä, ennenkuin muistettiin laittaa kunnolla.

Ja joulua aletaan odottelmaan jo muutenkin... meidän lapsuuden joulukalenteri odottaa seinällä pikkulahjojaan. Millon ne tontut joku yö tuo ne siihen....

Me leikitään tonttua ja joulupukkia ja nykysin ihan mitä vaan satuhahmoa... se on jännittävää ja hauskaa. Iivari esiintyy yleensä itsenään näissä seikkailuissa mutta nyt on alkanut tulla, että osaa ottaa muunkin roolin. 

Joulupukista ja pääsiäsipupuista puheen ollen... niistä on hauska uskotella lapsille. Mutta minusta voi kuitenkin kertoa ihan totuuden eikä ottaa niin vakavasti, ja voi leikitellä niillä hahmoilla. Ettei tarttee pitää mistään tietystä tarinasta kiinni. Ja se mistä ollaan J-P:n kanssa eri mieltä on, että keneltä ne lahjat on. Minä kyllä sanon suoraan, että se on mummilta tai kummilta tai tai... Mutta J-P:n mielestä ne kaikki on joulupukilta ja niin pitäis sanoa. (mutta mie en tietysti sano niin :), koska miusta se ei oo oikein. Vanhempien antamat lahjat voi olla pukilta. Vaan jos joku haluaa antaa lahjan niin se antaa sen eikä mikään pukki...!)

 Mutta tässäpä vielä iivarin ihan ite leikkaama ja ompelema pipo ja sit koneella kirjotettiin siihen vielä nimi. Halusi ommella kun minä ompelin tossuja... seuraavassa sit esittely tossuista... (juoni paljastuksia :)

Mökkihöperöstä Höperöksi

Kateisen hallituksen huoli kotiäideistä on varmaan vilpitön ja aiheellinen. Johtuneekö tämä miun sekoaminen kotonaolosta vai muusta... Mutta lokakuussa yhtenäpäivänä tajusin, että nyt on lokakuu, eikä elokuu... aika menee vaan niin äkkiä.
Äsken tuossa päiväunille mennessä iivari istu naama kurtussa sängyllä. Mie sanoin. " nyt päätyynyyn!"
Iivari: " mie mietin"
Mitä sie mietit?
Mikä päivä tänään oikein on?
... että näin. Eli varmaan tulee liian usein mietittyä mikä päivä... arki vai pyhä. Kaikki samanlaisia mutta niin mukavia päiviä. Vaikka miun työkyky varmaan heikkeneekin, kun muisti näköjään häviää, eikä eläke kerry, niin saa silti Jykä vaihtaa kotihoidon oikeutta ennenkun mulle tulee kiire töihin.
Muistan sentään nykysin että Jii on poika...

Vai miten se olikaan... :)

Mutta tänään me tehtiin ainakin pitkä tutkimusmatka... Puolitoista tuntia umpimetässä harjumaastossa ja Juhvetti kainalossa... painaa kuitenkin jo reilusti yli kymmenen kiloa. II halusi ekana kiivetä sinne harjulle. Sitten houkuttelin, että mennään alas ja vähän lähemmäs tietä, että siellä asuu muumilaakson noita. Sen luona käynnin jälkeen piti vielä kiivetä kauemmaksi harjulle, jossa kuulemma asuu Mimmi-lehmä. Sieltä laskeuduttiin alas purolle ja puroleikkien jälkeen puolen kilsan taivallus sinne mihin jäi vaunut ja traktori (aluksi oltiin siis menossa rauhalliselle, kevyelle tiekävelylle). Jii oli ainakin niin sippi, että nukahti samantien kun pääsi vaunuun ja iivari lopulta sisälle päästyä veti kaks lautasellista soosia.

Ensimmäinen kirous

Vasta joku päivä ylpeilin, että, joo,ei Ii kiroile vaikka Isänsä kovasti sitä harrastaa (yrittää olla kova jätkä). No nyt Iillä on ripuli ja sitten sitä kutitti pyllysilmästä ja hankas takapuoltaan housun läpi. Tuskaili ja sano " peekele".
Kysyin että, " mitä sanoit?".
"Sanoin peekele"
En osannut sanoa siihen muuta kun meinas alkaa naurattaa, kun että, " noinko pahalta se tuntuu?"
Ii: "niin"
Se oli huvittava tilanne, kunnon tuommoinen äijä toi Miun poika rakas.

Uskovainenmies ja mielikuvituspoika

Kyllä mulla on uskovainen mies. Kerran tässä pyykkiä pestessä päivittelin pyykin määrää ja sanoin J-P:lle että vois alkaa pitää yöpaitaa ja samaa teepaita kaks päivää peräkkäin. Kun se illalla käy suihkussa ja laittaa sitten puhtaan teepaidan, jonka heittää nukkumaan mennessä pois ja sitten aamulla laittaa sen paidan päälle.
Ajattelin että kun pitäis yhtä "yöpaitaa" iltaisin niin vois aina samaa päiväpaitaa pitää kaks päivää, joka vähentäisi pyykkiä puolella :) Siihen ei tietysti suostunut, enkä miekään sitä ehkä oikeesti haluis...
No ihmettelin sitten parina iltana että miks jpllä on paita päällä sängyssä, en kuitenkaan tullut kysyneeksi kunnes kolmantena iltana hän kysyi " miks Miun pitää pitää yöpaitaa?"
Ensin olin hölmistynyt ja sitten nauratti loputtomasti... Oli luullut että se yöpaita asia oli eri asia ja sillä säästettäisiin lakanapyykkiä tai jotain... Nauratti niin mahottomasti ja vieläkin huvittaa.
Kiltisti tottelee mitään kyseenalaistamatta :)

Ja sitten tää mielikuvitus poika... Täällä tapahtuu vaikka mitä ja kaikelle on "luonnollinen" selitys. Kuten lasi oli peiton alla ettei siihen sada lunta ja hän voi tulla pöytään ennen kun on pyydetty, koska mörkö käski. Hirvi oli olkkarissa ja jälki on sen näköistä. Ja kaikki on niin ihanan mahdollista ja omaisuus karttuu. Iivalla on vaikka kuinka monta traktoria, peräkärryä ja puimuria, kaikki on vaan toisten pihoissa...
Kunpa omakin elo ois aina noin auvoista!!! Ilosta se ainakin näitten kanssa on.

Nuha, kuume, itku shotti

Meidän perheen valtaan otti

Ei tullut koppi

Vaan arkihommiin stoppi

Joko tästä pystyyn pääsis,

Hihat ylös kääris

Taidan vielä unet ottaa

Jos se sitten helpottaa...

Tyhjennys löytöjä

Haikea helpotus.

Muistot säilyvät aina ja tavarat kantavat mukanaan historiaa...

Aurora muutti mamin luo :) asuttiinkin erillään jo kolmetoista vuotta. Aurora (26 v.) on saanut vuosien varrella meikkiä ja tatskaa naamaan ja epätasaisen rusketuksen :) Ja vain yksi hieno lumikin kenkä löytyi Auroran alkuperäisistä hienoista vaatteista.

VAIN MIELIKUVITUS RAJANA...

 ... Eli raja on jossain kaukana...
Aikuisen mielikuvitusta:

 Hätä keinot keksii, DACINe babyreppu. Oikeasti toimiva ja kätevä. Kunnia JP:n siskon miehelle.

Lapsen mielikuvitusta:

Hiiret (kävyt) on ruokailemassa. Pöydällä isokuppi puuroa, kahvit, leivät, maidot ja kupit. Ja kuvan ulkopuolella vieressä oli pitkät rappuset parvekkeelle.

Sitten vielä kaupunkilaisten tuliaisia meille mualaisille: silliä, niinkun ellusterin sosekeittoon tuli bataattia, porkkanaa, kermaa.... ja silliä.... Vähän ihmettelin kun se oli kuulma tosihyvää...

Ja sitten meidän oma herkku ensimmäinen satsi hunajaa, suoraan raanasta.

Leikkimökki Fiiliksiä

J-P sanoi että tuli aika tyttömäinen... Tää on tälläinen maalaisromantinen/ seitkytlukulainen. Värit oranssia ja ruskeaa, sitä mitä ei sisälle omaan kotiin kehtaa laittaa...
Puolustauduin kuitenkin sillä, että me tehtiin se Iin kanssa yhdessä...Mutta toisaalta, Iille kävi ihan mitä vaan ehdotin, kunhan vain ruuvattiin koneella... joten kaikki verhoista lähtien on kiinnitetty ruuveilla.
Sisutuksen päätteeksi nakkeja ja herneitä nami ´nami... (toiset ei ole oikeita...?!)

Käsityö on eheyttävää!!!

Sain sen taas kokea pitkästä aikaa… Olen ollut olevinaan niin kiireinen kaiken vauvahössötyksen ja arkielämän kanssa, etten ole varsinaisia käsitöitä saanut aikaiseksi tehdä. Suurin syy on varmasti kuitenkin laiskuus, ei jaksa kaivaa konetta kaapista tehdäkseen muutaman minuutin ja sitten keskeytyä johonkin. Tai sitten mukavuuden haluisuuteni… en siedä epäjärjestystä kuin hetkellisen ajan. En esim. voisi jättää konetta ja kankaita levälleen yöksi eli on helpompaa olla aloittamatta mitään niin ei tarvitse kohta jo raivata pois.

 

Iivarille kuitenkin tahdon antaa mahdollisuuden tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaisia erillaisia projekteja, eli ehkä siitä tulee aina niin paljon sotkua, että tyydyn niiden raivaamiseen, etten kehtaa enää itse lisätä raivaamisen määrää. Tänäänkin tähän ompeluprojektiin lähdin kun Iivari halusi ommella.

Iivari lähti kuitenkin hetken päästä isänsä kanssa lantaa ajamaan ja vauva nukkui niin AAAH sitä hetken rauhaa ja nyt oli kone käsillä, niin olipa pieni mahdollisuus ommella hujauttaa. Vaikka ne ompelukset olivat hyvin pieniä ja äärimmäisen yksikertaisia, mutta se käsillä tekemisen riemu…

Sain tästä pienestä hetkestä, omassa rauhassa hetken toteuttaa itseäni, niin suurta tyydytystä, että aloin jo kokea syyllisyyttä siitä, että minä nautiskelen täällä yksin ja muut on hommissa… olisko miunkin pitänyt mennä ulkotöihin??!!

Ja nyt vielä kaiken lisäksi käytän tehokasta työaikaani, että kirjoitan tästä ”kokemuksestani” blogiin. En tiedä jaksaako kukaan enää kurkata, onko täällä tapahtunut mitään, kun olen jättänyt tän blogin vähän sivuun. (myös siitä syystä ettei meillä ole käytännössä nettiä. J-P:n työtikku toimii yhdessä nurkassa 0,01kb vauhdilla)… Mutta oikeastaan niin kuin jotkut kuvailevat blogia avoimena päiväkirjana, niin sellaisena minäkin tätä pidän. On sitten mukava vuosienkin jälkeen katsella, mitä sitä on tullut tehtyä ja etenkin mitä on kokenut ja päässä ehkä liikkunut… Ne on kuitenkin kiva jakaa myös muille.

Joo, mutta mitäpä sain aikaiseksi…?!! TABAAA……………

Hernepusseja :) kolme suoraa saumaa

 Ja sitten vaunuihin vanhoista farkuista pussukan sadesuojalle ja itikkaverkolle, jotta ovat aina mukana. Ja taskussa on hyvä pitää puhelinta kun on ulkohommissa.