Joulua ootellessa

Viikonloppuna pidettiin kynttilävalukutsuja. Valettiin mehiläisvahasta ja vanhoista kynttilän pätkistä.

Vihreä oli päivänväri näissä miun mehiläisvahakynttilöissä. Takana näkyy IIn vahalevystä tehtyjä kynttilöitä. Niitä syntyy pikkusormissa vaikka huru mykket.

 Nää shampanja lasiin tehdyt, jämäkynttilöistä sulatetut jäi vähän vähemmälle huomiolle, ja niiden marmorikuvio jäi vajaavaiseksi... Se olis pitänyt ollla alas asti, mutta ne kerkis jähmettyä, ennenkuin muistettiin laittaa kunnolla.

Ja joulua aletaan odottelmaan jo muutenkin... meidän lapsuuden joulukalenteri odottaa seinällä pikkulahjojaan. Millon ne tontut joku yö tuo ne siihen....

Me leikitään tonttua ja joulupukkia ja nykysin ihan mitä vaan satuhahmoa... se on jännittävää ja hauskaa. Iivari esiintyy yleensä itsenään näissä seikkailuissa mutta nyt on alkanut tulla, että osaa ottaa muunkin roolin. 

Joulupukista ja pääsiäsipupuista puheen ollen... niistä on hauska uskotella lapsille. Mutta minusta voi kuitenkin kertoa ihan totuuden eikä ottaa niin vakavasti, ja voi leikitellä niillä hahmoilla. Ettei tarttee pitää mistään tietystä tarinasta kiinni. Ja se mistä ollaan J-P:n kanssa eri mieltä on, että keneltä ne lahjat on. Minä kyllä sanon suoraan, että se on mummilta tai kummilta tai tai... Mutta J-P:n mielestä ne kaikki on joulupukilta ja niin pitäis sanoa. (mutta mie en tietysti sano niin :), koska miusta se ei oo oikein. Vanhempien antamat lahjat voi olla pukilta. Vaan jos joku haluaa antaa lahjan niin se antaa sen eikä mikään pukki...!)

 Mutta tässäpä vielä iivarin ihan ite leikkaama ja ompelema pipo ja sit koneella kirjotettiin siihen vielä nimi. Halusi ommella kun minä ompelin tossuja... seuraavassa sit esittely tossuista... (juoni paljastuksia :)

Mökkihöperöstä Höperöksi

Kateisen hallituksen huoli kotiäideistä on varmaan vilpitön ja aiheellinen. Johtuneekö tämä miun sekoaminen kotonaolosta vai muusta... Mutta lokakuussa yhtenäpäivänä tajusin, että nyt on lokakuu, eikä elokuu... aika menee vaan niin äkkiä.
Äsken tuossa päiväunille mennessä iivari istu naama kurtussa sängyllä. Mie sanoin. " nyt päätyynyyn!"
Iivari: " mie mietin"
Mitä sie mietit?
Mikä päivä tänään oikein on?
... että näin. Eli varmaan tulee liian usein mietittyä mikä päivä... arki vai pyhä. Kaikki samanlaisia mutta niin mukavia päiviä. Vaikka miun työkyky varmaan heikkeneekin, kun muisti näköjään häviää, eikä eläke kerry, niin saa silti Jykä vaihtaa kotihoidon oikeutta ennenkun mulle tulee kiire töihin.
Muistan sentään nykysin että Jii on poika...

Vai miten se olikaan... :)

Mutta tänään me tehtiin ainakin pitkä tutkimusmatka... Puolitoista tuntia umpimetässä harjumaastossa ja Juhvetti kainalossa... painaa kuitenkin jo reilusti yli kymmenen kiloa. II halusi ekana kiivetä sinne harjulle. Sitten houkuttelin, että mennään alas ja vähän lähemmäs tietä, että siellä asuu muumilaakson noita. Sen luona käynnin jälkeen piti vielä kiivetä kauemmaksi harjulle, jossa kuulemma asuu Mimmi-lehmä. Sieltä laskeuduttiin alas purolle ja puroleikkien jälkeen puolen kilsan taivallus sinne mihin jäi vaunut ja traktori (aluksi oltiin siis menossa rauhalliselle, kevyelle tiekävelylle). Jii oli ainakin niin sippi, että nukahti samantien kun pääsi vaunuun ja iivari lopulta sisälle päästyä veti kaks lautasellista soosia.