Iin ensimmäinen tiffanytyö

Viimein saan tänne "arkistoitua" Iin ekan tiffanytyön. JP:n pakatessa hunajia ja J:in nukkuessa ajattelin että jatkampa kohta kaksi vuotta kesken ollutta tiffanytyötäni. Tietysti sitten iikin tahto tehdä. Yritin ehotella, että keksi ensin, mitä haluat tehdä, vaikka liskon tai ..?!
Ajattelin että olis helppo (auttaa, eli melkein toteuttaa itse). Mutta joku onni on siinä, että on jääräpäinen lapsi, niin tahto tehdä vaan omia viivojaan ja suunnitelmia, että tuosta leikkaan, ja tuosta...
Tein siinä omia juttuja, kunnes alkoi lasiveitsi kirskua, autoin sitten muutaman vedon kanssa muuten onnistui aika hyvin. Ja viivoista tuli sitten luonnollisesti neliöitä. Ii hioi palasensa, mie laitoin foliot, ii asettele ne tyroksille, yhessä nuppineuloilla tuettiin ja sitten Ii siveli juotosnesteet ja yhessä suherrettiin tinat ympärille. Lopuksi hän itse värjäsi mustaksi tinat.
Eli jos ei ois lapsi niin ite päinen niin olisin tunkenut väkisin omat ajatukseni ja käteni jäljen työhön, jotta on siitä hyötyäkin olla omapäinen.
Nyt on niin HIENO ja omalaatuinen työ. Se on tyylikäs!!

Nyt Ii tuossa pöydän alla (askartelukaapilla) leikkaa tuhertaa, jotain. Päiväkodin hoitajat on ihmeissään, kun osaa 3 vee leikata niin mahdottoman hyvin ja tarkkaan. Harjoitus tekee mestarin!! Vaikka toiset väittää ettei sakset ja veitset kuulu lasten käteen... (ainakaan näin huonolla valvonnalla)
:)

Pärekatto

Kiireistä on ihmisen elämä... Mutta tässäpä muutama kuva meidän muuan männän viikonlopun talkoo päivästä.
Päivä alkoi tietysti päreiden höyläyksellä. Pari päivää ennen oli J-P:n kanssa kaadettu haapoja seitsämän, joista otettiin päälle 40 pölliä (halkaisija 15-20 cm, pituus 39 cm). Eli haloksi jäi kaikki siitä suuremmat ja pienemmät ja oksaset... Eli halkoja tuli siinä hommassa sivutuotteena... sanoisinko reilusti.

Ja tästä se sitten lähti katto muotoutumaan

 Ja tältä se sitten näytti kun herättiin poikien kanssa kahen tunnin päivätirsoilta. Se on niin helppoa tuo pärekaton teko!!

Täydellisen oikeaoppista, kolminkertaista kattoa. Me ollaan niin hyviä vaan, että kaikki luonnistuu tuosta vaan :)

Piparminttukeksit

Meidän (eli miun Iin ja Jiin) kokeilevassa keittiössä on syntynyt erikoisherkku!! Aineiden puuttuminen synnyttää keksintöjä .  

Piparminttu keksit:

noin 20 kpl

125 g Voita

1dl Sokeria

1 kpl Kananmuna

1dl kokoshiutaleita

½ dl korppujauhoa

1 ½ dl Graahamjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2-4 tl Kuivatettua piparminttua

1 tl Inkivääriä

2 tl Kanelia

½ tl kardemummaa

Vatkaa voi ja sokeri sähkövatkaimella.

Lisää muna vatkaten.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi.

Laita hetkeksi kylmään vetäytymään

Kauli paksuhko levy n. 1cm ja tee keksejä

Paista 200˚C noin 10 min

(aine määrät on suuntaa antavia meillä ainakin kun on kolme kokkia niin ei mitata kauheen tarkkaan)

Nyt olen alkanut rohkeammin kokeilla piparminttua, se on aika hyvää!!

Iillä synty tässä yks päivä myös tosi hyvä salsa, siitä en tiiä todellakaan minkä verran mitäkin on mutta siinä oli: persikkaa, sipulia, valkosipulia, tomaattia ja ohrasuurimoita (viimenen ei ollut niin välttämätön).

Runebergeistä iivarbergejä

Eilen kaupassa Iiva halusi runebergintorttuja, mutta sanoin ettei me tollasia osteta, niitä voi tehdä itsekin. No tänään piti sit lunastaa sanansa, kun Ii muisti, että ”tehdääs niitä torttuja”

Meillä ei ollut:

•   Mantelijauhetta se korvattiin kookoshiutaleilla
• Karvasmanteli korvattiin piparmintulla
•   Fariinisokeri tavan sokerilla
•  Vadelmahillo joululta jääneellä omena/kanelimarmelaadilla
•   Ja 200 asteen 10 minuuttia vaihdettiin  leivinuunissa 150 astetta puolituntia (unohtu)

 Lopputulos oli vaaleita, litteitä ja kovia, ei siis yhtään muistuttanut Runebergintorttuja, mutta niin herkullisia!

Loppuun Iin itsensä kuvaamat herkut:

-         

-          

-         

Uusi aluevaltaus

No en olis viikolla uskonnut mitä tulee viikonloppuna tehtyä, mutta PN:n innoittamana ja mahdollistamana pääsee kyllä kokeilemaan kaikkea uutta… PN ja hänen vaimonsa, eli tätini ovat kyllä käsityöläisiä viimesen päälle. Siinä talossa nimittäin taidetaan kaikki mahdolliset käsityötekniikat. Ei varmasti löydy tekniikkaa, jota jompikumpi  ei osais tai vähintään olis tehnyt joskus.

Mutta viikonloppuna pääsin puolivalmiille. Ja aiheena oli tuohityöt:

PN oli tietysti hankkinut tuohet jo ajat sitten, tais olla jo useampi vuosi sitten ja leikannut ne valmiiksi.

Ja tästä se lähtee!! Arvaa mikä?

 

 No virsuhan siitä on tulossa... Ja kokokin sopiva

  

 

Mie tein J:lle ja PN II:lle virsut, ne on kieltämättä suloset kun ne on niin minit, sitä ei oikein edes nää tossa kuvassa. Virsu tulee aina samalla tavalla, vain tuohen leveys ratkaisee koon. Oliko se nyt tosiaan niin, että 0,4mm tuohen leveydessä on yksi kengän koko. Niin tosiaan milliä.

Mutta eihän tässä nyt muu auta kun keväällä lähteä tuohta repimään!!