Odotusta

... Ei voi muuta sanoa kun, että kova on vauvan odotus... Joka päivä odottaa, että joko jo tänään, vaikkakin tiedän hyvin, että laskettuun aikaan on vielä 4 viikkoa, ja hyvin todennäköistä on ettei synny ennen laskettua aikaa... Mutta silti sitä vaan odottaa ja näkee unta joka yö vauvasta :)
Mutta se on varmaan sitä luonnollista valmistautumista vauvan syntymään. Pidän ihteni realistina ja säästän suursiivousta vielä parinviikon päähän. Haluan että sitten on oikein siistiä kun tulee vauvan kanssa kotiin.
Olen miettinyt, kun mitä lähemmäksi laskettua aikaa tulee niin se huoli siitä vauvasta muuttuu. Ja yhdestä oppaasta löytykin ihan sanat sille tunteelle. "alkuraskauden kohdistamaton epävarmuus muuttuu huoleksi lapsen hyvin voinnista" se oli just se miltä tuntuu ja miten se epävarmuuden ja huolen tunne muuttuu.

Miun maha on ollu kokoajan pitkä ja leveä, ettei se ole ollut niin pyöreä, mutta nyt se on alkanut pyöristyä. Ja napa on ihan muodoton :) 

Tein vaaville tälläisen hiiren, jonka piti olla nalle, mutta siitä tuli hiiri. Se on soiva, siellä sisällä on soittorasia, joka soittaa LOVE STOREA.

 Tänään olen tän aamupäivän hikoillut täällä sisällä. Tuli lämmitettyä liikaa eilen.
Juhis toi jo eilen illalla mulle täks päivää puita valmiiks, mutta kun se alko yöllä uuni antamaan lämpöä, niin tuli jo melkosen lämmin... Aamulla juhis kantoi puut pois, ei luottanut minuuun, ettenkö tänään olis lämmittäny :) Mutta on mulla sentään joku tuntoaisti vielä jäljellä, vaikka lämmöstä tykkäänkin. Ulko-oven vieressä on nimittäin lämpö 28... eli mitä on uunin vieressä keittiössä???
Niin täällä sisällä olen kyhnöttänyt, koska liimasin häämekkoon strasseja. Pesulassa oli irronnut varmaan joku 300 strassia. Niidenkin liimaamisessa meni aamupäivä ja niskat jumiin. Miten jaksoin silloin pari vuotta sitten liimata koko kuvion yhtenä päivänä, koska siinä on kaiken kaikkiaan yli 1000 strassia.