Perjantaina veistokurssin (josta muuten tehtiin juttu pogostaan) jälkeen jäätiin äitin ja Elinan luokse yöksi. Yöllä kahden aikaan heräsin hirvittävään vatsakipuun. Ylämahaan koski vietävästi ja se säteili selkäänkin ja tuntui ettei saa kunnolla happea... Vaikeroin sen kanssa ja sitten vatsakin meni ihan löysälle, ihan vesilinjalle asti. Se oli selvää vatsatautia mutta vähän mietitytti kun ne kivut oli niin rytmikkäitä tuli säännöllisesti tietyn välein ja sitten taas hetkeksi helpotti....
Herkkä uniset Äiti ja J-P nukkuvat, äitin pikku kämpässä, täyttä häkää vaikka ravasin vessassa ja vaikeroin ja yritin juuva piimää ym....
No sittenkun nää kevyt unisetkin aamulla heräsivät niin ne luki netistä miten synnytys alkaa ripulilla... Niin sittenhän se oli selvä diagnoosi, etten mie ymmärrä, että ne on supistuksia, että se ei ole mikään vatsatauti vaan alkava synnytys. Se oli kieltämättä hämärää kun äiti ja Elina oikein otti kellosta aikaa kun ne vatsakivut (+ oksennus) tuli 8 minuutin välein. Melkein jo itekkin uskoin. Koska toisaaltaan olen aina reagoinut kovaan kipuun oksentamalla.
Ihmeen hyvin päästiin, kertaakaan pysähtymättä Tikkalaan hurauttamaan ja siinä se päivän aikaan varmistu sekin, että vatsatauti se on kun mikään ei pysynyt sisällä... eipä sitten auttanut muu kun vaikeroida ja yrittää pysyä hengissä... Illan mittaan aloin saamaan jo pikku torkkuja nukutuksi. Yöllä alko sitten riivaamaan levottomat ja kauhean kipeät jalat, sen edelleen jatkuvan vatsakivun lisäksi... Ja taas itseään herkkä unisena pitävä Juhis makas keskellä sänkyä kun härski silli kun mie ravasin vessassa, yritin juoda jotain ja ja kävin suihkussakin... että se siitä herkkäunisuudesta.
Ja vieläkään ei ole synnytys alkanut vaikka tämä synnytysripuli on nyt tässä jo käyty läpi...
Täytyy sanoa,että sait tuon kuulostamaan aika hauskalta,mut tosiasiassa ei ole ollut yhtään naurun asia!! Vai on se Juhis mielestään herkkäuninen heh hee.. Saa nähä miten sit käy kun vauva itkee yöllä,kumpi se herää..
VastaaPoista