Mikäs sen mukavampaa....

... kun syksyn aurinkoinen pakkasaamu ja metsäkävely. Me ainakin Iivarin kanssa nautitaan näistä tällaisista aamuista. Iivari tykkää ulkona ja metässä olemisesta ja ihmettelee kaikkia luonnonihmeitä. Mielellään lähtee myös J-P:n kanssa metälle ja koiraa viemään. Ulkona Iivain kielellinen arkkukin aukeaa... Kyllä juttua riittää ja välillä pitää komentaa koiria ja laulaa, niin että mehtä raikaa. :)

Punanenä mehtiläinen

Omantunnon tuskia…

… Tai mitä lie… Mutta ahdistaa. Olen lupautunut töihin muutamiksi tunneiksi viikossa. Enkä ole päässyt sen kanssa tasapainoon. Tuntuu kurjalta jättää Iivaria, vaikkakin poika pääsee parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Ja päivät on lyhyviä ja niitä on maks. kaks kertaa viikossa. Mutta silti poden huonoa omatuntoa, siitäkin, että sitten työllistän mummia ja ukkia. Vaikkakin he ovat vakuutelleet sen olevan ok.

Kaikki, minä itse mukaan lukien, vakuuttelee, että se on ihan piristävää olla meidänkin Iivarin kanssa välillä vähän erossa… Mutta oikeasti en ole siitä vieläkään niin vakuuttunut. Sen näkee sitten syysloman jälkeen kun on ekat päivät töitä. Kieltämättä on mukava mennä töihin, tykkään työstäni, mutta kun tykkään Iivarin kanssa olemisesta myös…

Ehkä syyllisyyden tunteet tulee siitä, että mietin, asetanko nyt työn Iivarin edelle…??!! En tiedä. Mutta toivon, että se tulee osoittautumaan oikeaksi valinnaksi.

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Toivossa on hyvä eläää... puolukoita pitäs vielä kerätä.

Pesän rakennus viettiä ilmassa….

…vaan ei meillä, koska meillä on jo suloinen pikku pesä. Vaan pikku asukkaat yrittää majoittua meille. Tässä yks päivä ajateltiin kölliä pihalla ja J-P lähti hakemaan varastosta vilttiä mikä on pärekorissa. Katoin että onhan se Juhis innoissaan kun tuli korin kanssa juoksien, mutta juoksikin väärään suuntaan…. Kori olikin jo valloitettu… Pikku mehiläisethän ne oli pesänsä sinne rakentanut.  Sitten muutama päivä eteenpäin mulla oli mikreeni ja nukuin aamupäivän. Sitten kun heräsin, niin möngin pihalle katselemaan missä ne pojat viilettelee niin katoin, että ” jaa, onko ne ollu retkelle tuossa pihamaalla..??”

Vaan eivät kuulemma olleet ollu… vaan syy oli taas ampiaisten. Pesä repussa. Sitten niitä pesiä samaisessa varastossa oli vielä hyllyn alla ja retkipatjan sisällä, sekä ulko-oven karmin välissä.

Ja ei tässä vielä kaikki mehiläiskohtaamiset. Oltiin mustikassa ja keräilin siinä ihan rauhassa mustikoita (joita muuten on tänä vuonna aika hyvin, pitkästä aikaa). Rupesin kuuntelemaan, että mistä tuo surina..? Mitään en nähnyt, ja siks en nähnyt, koska se pesä jonka päälle olin astunut, oli selän takana. Mutta huomasinpahan sen siinä vaiheessa kun sain muutamat mojovat piikit pakaraan.

  

Eroahdistusta

Monesti pikkulapset on riippuvaisia äidistään, mutta meillä taitaa olla toisinpäin… Ajettiin yksi päivä J-P: n kanssa muutama kaatunut koivu metästä ja mummo oli sen aikaa Iivarin kanssa. En osannut yhtään rentoutua ja mietin kokoajan mitenkähän ne nyt ja hätäilin pois, vaikkakin tiesin, että Iivari on oikein hyvässä seurassa. Mutta en vaan osannut olla erillään, pala minua puuttu J radikaalisti sanottuna. Ja nytkin kun Iivari nukkuu ja olen tässä yksin, enkä touhua mitään (yleensä kun Iikku nukkuu niin teen hommia) niin tuntuu vähän niinkun tyhjältä…

Sitten on tää kiinteän ruuvan aloittaminen. Ollaan annettu perunaa, josta Iivari tykkäs, suu auki, kun linnunpoika odotti lisää. Ja tänään kerjäs ruoka pöydässä jotain suuhunsa niin annoin puolukkaa ja sekin maistui niin hyvälle, ei yhtään irvistyttänyt. Tottunut vaarmaan miun lempimarjan makuun :)

Niin tässä on se juttu kun on mukava just antaa uusia makuja Iivarille mutta se muistuttaa tästä imetyksen ihanuuden rajallisesta ajasta. Tykkään imettämisestä ja ne on niin ihania, ne imetyshetket niin en haluais niistä luopua… Mutta on hyväksyttävä, että parin kuukauden päästä ne alkaa vähentyä kun on saatava poijan muutakin evästä vähän enemmän.

Sitten on toinen juttu. Kun Iivari nukkuu yöllä klo 1.00 alkaen meijän vieressä. Iivari rupeaa kellon tarkasti 20.00 nukkumaan. Miun äiti sano, kun oltiin siellä yötä, että siitä voi vaikka kellon tarkistaa ja se on totta. Iivari on tarkka poika. Samoin päivällä klo 12.00 on päiväunien aika. Niin no kuitenkin… sieltä kahdeksasta syönnin jälkeen Iivari nukkuu omassa kehdossaan sinne yhteen, millon syö ekan kerran. Ja mie en sitten enää jaksa nostaa takasin oman säänkyyn vaan annan sitten nukkua vieressä (jossa ei ole kylläkään miun mielestä mitään pahaa). Mutta kun J-P parina yönä yritti nostaa pojan takasin omaan sänkyyn, niin heräytyikin ja halus viereen (tai niin se ainakin tulla tupsahti siihen, samalla kyydillä millä menikin kehtoon). Niin tästäpä siis päätelmä, ettei Iivari osaa enää nukkua omassa sängyssä…

No miun piti tietysti näyttää, ettei se ole näin ja nostin sen sitten seuraavana yönä omaan kehtoonsa takasin. Kyllä heräytyi, mutta jatko sitten unia kun painon napakasti hetken aikaa käellä, ettei lähe puntuamaan. Mutta sittenpä mie en osannutkaan enää nukkua… valvotti ja mietitytti ja sitten piti herättää juhis :)

Eli kuka ei osaa nukkua ilman ketä…???

Joo, tuosta puntuamisesta vielä. Piti madaltaa kehdon patjaa kun näytti yhtenä iltana, että tulee yli sieltä. Ja samoin saa olla tarkka vanussa nukkumisen kanssa. Olin halkoja mättämässä ja kurkistin vaunuihin päin, niin siellä vään pikkunen pää heilui. Oli kääntynyt mahalleen ja yritti kukistaa laidan yli.

PÖÖÖÖ

Kesä on niinkun loppupuolellaan kun se keskikesä ol ja män… Miusta kyllä tuntuu, että kesä on vasta alussa eikä vieläkään oikein kunnolla käynnissä kun nyt tuli taas viileää. Pari päivää oli tässä, että tuntu ihan, että vois kesäksi sanoa. Mutta eiköhän se siitä kun marjat alkaa kypsyä niin ala kesältä tuntua. Aika on mennyt kukkapenkeissä ja kasvimaalla kökkiessä ja halkoja ajoin tuossa parina päivänä. Käytiinhän me kyllä ruotsissa ja Ilomantsissa. Meillä on Ellun ja ellun kaverin kanssa elokuvan kuvauksetkin tässä päällä, että kiirettä piisaa :)

Tässä muuten oiva vehje. Nyt vasta tuli meistä kaverit ja hyviä kamuja ollaan. Tällä saa todella hyvin otettua penkkien välit ja kukkapenkistäkin välejä. Ja takana häämöttää tänään kitketty ja harvennettu kasvimaa.

Tän kesän ehdoton kesäkukka on muuten petunia. Ostin niitä tuosta naapurin puutarhalta 40kpl, ei maksannut kun 2,5 €/ 10 kpl. Sitten vaan muita kukkia sekaan. Mutta nyt on niin pilvistä niin tulee synkkiä kuvia, niin pitää ottaa niistä sitten kuvia kun aurinko paistaa. 

Berry kävi taas tänään parturissa ja sai kesäluukin… Aluksi vähän Berryä masentaa aina tää uus tyyli, mutta sitten se tykkää kun saa hinkata nahkaansa… kulkee ulkona pitkin seiniä ja hankautuu

Tällästä...

 Joopa joo. Juostiin sitten Tiinan kanssa kaikki Joensuun housukaupat ja sovitin ainakin sadat farkut ja löytyihän sieltä loppujen lopuksi mustat varmarit mitkä peräti istu ihan hyvin. Joten ostin ne ja muokkailin paidan kuosiinsa. Piti tehdä vähän muotolaskoksia sinne sun tänne, mutta ihan suhtkoht istuva siitä tuli. Ei tullut vaan otettua kunnon kuvaa siitä. Tuo silkki ei kyllä anna yhtään anteeksi ei ommellessa eikä kyllä käytettäessäkään. Paljastaa kaikki mahdolliset ompelu ja kuosittelu virheet ja on liukasta, ettei meinaa käsissä pysyä ja sitten pahin käytössä, rypistyy niin helposti. Tuo ei ollut sitten mikään imetysmalli, joten imettäessä piti nostaa ylös ja siinä jos sitä sattui pitämään rytyllään, niin siinähän ne rytyt sitten oli.

Miun ryhti on kyllä näköjään luuhistunut... ei mulla oikeesti ole noin rankkaa miltä näyttää...

No tässä sitten meijän Iivarin juhlatamineet. Päätin kuitenkin hurauttaa uuden liivipuvun pojalle. J-P kävi hakemassa kankaat ja hyvät kankaat osas mulle tuodakkin. Siinä siis luonnonvalkoinen talonpoikaispaita puuvilla-pellava sekotteesta ja liivi + housut pellavasta. Tuota nauhaa olin ostanut siihen jo aikaisemmin tekemääni pukuun housun kiristysnauhaksi. Mutta päätinkin käyttää sen tähän ja ei ollut yhtään milliä liian paljoa sitä, mutta eipä jäänyt yhtään puuttumaankaan. Eli kerrankin tuurillaan sattu just nappiin. Ja nyt tuli oikeankokoinenkin kun oli poika käsillä, josta mittailla mittoja. Piirsin kaavatkin nyt sopivista vaatteista. Sopivista vaatteista puheen ollen meneevät muuten vaatteet hurjaa vauhtia pieneksi.... Mulla on jo laatikko mihin laitan sitä mukaan pienet vaatteet. Että hyvin poika kasvaa :)

Kiemuroita ja kiehkuroita

Tässä ensin nämä ihanat kiehkurat… oikea pyörremyrsky pojalla takaraivossa.

Kiemuroita on tullut puolestaan miun ompeluhommiin. Kuten kerroin että tein sen pellavaisen juhlapuvun pojalle silloin odotusaikaan…ajattelin sen kastajaisiin, mutta olen ilmeisesti odottanut jotain jättiläisvauvaa :) sopii varmaan sitten yks vuotiaana. Eli se menee uusiksi jos ei joudu ostohommiin kun viksuna aloin nyt vasta katsella näitä vaatetuksia ristiäisiin. Ja sitten se violettipaita jota tein itselleni, sitäkin odotusaikaan, ilman erityisiä kaavoja, ei ihan sattunut nappiin. Senkin olin ajatellut ristiäisiin. Sitä pitää muokkailla rajusti ja ostaa hosut sen kaveriksi (ei sovi vielä yhdetkään housut jalkaan) tai sitten koko vaatetus uusiksi. Saa nähdä huomenna mennään Tiinan kanssa kaupoille, mitä sieltä löytyy.

Tein muuten Elinan synttäreille tällaisia marenkimuruja. Otin ohjetta uudesta maku-lehdestä, vähän muunnellen vaan. Pohjalla on ihan murotaikina keksi, välissä englantilainen sitruunatahna ja päällä marenki, johon laitettu väriä elintarvikeväreillä. (näissä kuvissa ei vaan näköjään vielä ole kun pelkät marengit). Mutta kun tein noita keksejä, ohjeessa oli että siitä tulis noin 80 kpl, niin tein siitä kaks pötköä ja laitoin ne hetkeks jääkaappiin. Kun aloin leipomaan otin toisen pötkön ja toisen jätin kaappiin. Ja laskin hienosti matemaattisesti, että kun laitan yhden pötkön puoliksi ja vielä puoliksi ne palat niin niistä pitää tehdä kymmenen keksiä. Kun olin paistanut keksit laskin, että eihän näitä ole hittovie kun 40. Mietin vaan, että miten mie laskin näin väärin ja ei muutenkaan siitä määrästä olis mitenkään tullu 80 keksiä…

Ongelma ratkes seuraavana päivänä… toinen pötkö oli vielä jääkaapissa... että näin se hatarapäisyys taitaa siirtyä äidiltä tyttärelle :) 

Nää keksit on saanut kehuja, joten ajattelin tehdä niitä myös ristiäisiin.

Tässä on muuten ristiäismekko (pesua ja silitystä vailla). Tällä on kastettu meidät kaikki sisarukset ja äidin veljenlapset. Nyt tätini kirjaili siihen kaikkien meidän nimet ja kasteajat. Siitä kunnia hänelle, on nimittäin pienillä pistoilla tehty…

Ja vielä pojasta tuorekuva. Se on sellanen hurmuriveikko että… Ja kova olis vauhti lähteä liikeelle :)

Se vaan on niin sulosta

 
Kun oma pieni poikani hymyilee mulle
Ja pitää pienellä kädellään kiinni sormestani
Laskee hellästi kätensä rinnalleni imiessään
Katsoo silmiini kirkkailla silmillään
Tuoksuu niin suloiselle
Nukkuu levollisin mielin, suu suppurassa
Murisee ja tuhisee kehdossaan
Ja pieree kun isokin mies...
Se on varmasti totta, että suurinta rakkautta maailmassa on äidin rakkaus lastaan kohtaan!



 Pojalla on muuten voimakas hiusten kasvu... Se muutama iltainen itku ei ollutkaan vatsakipua vaan kasvukipua :)

1+1=3

 Iloinen ja pitkä odotus on palkittu, maailman suloisimmalla pojalla.

Poika on jo tai vasta viikon ja kolme päivää vanha. Toisaaltaan tää viikko on mennyt niin äkkiä, että ei mitään järkeä, mutta toisaaltaan tuntuu, että tää kaikki on niin luonnollista ja jotenkin sellasta, että voiko siitä olla vain viikko, kun elämä mullistui erilaiseksi, mutta niin onnelliseksi…

Päivät menee katellessa ja ihastellessa miten voi olla sulonen ja ihmeellinen pienen ihmisen alku. Ja kun hän nukkuu kolmen tunnin päiväunia ja oon käynny sillä aikaa pihalla, niin mulle kerkii tulla jo ikävä… Että nyt jo kehittynyt hirvee riippuvuus suhde, joka varmaan kestää vielä sinne asti kun pitäs pojan itsenäistyy, niin mie jarrutan sen itsenäistymistä ja oon oikein takertuva äiti :)

”äiti” miusta on vielä hassua sanoa itseeni äidiksi tai Juhista isäksi. Yritän tietoisesti käyttää niitä, jospa se siitä sitten alkaa luonnistua. Äitiä siis minun äitiä pitäs alkaa sanoa mummoksi eikä äitiksi siinäkin totuttelemisensa. Niinkun tässä kaikessa, siis totuttelemisensa.

Mutta on se vaan niin ihmeellistä ja onnellista!!

Tänään käytiin ulkoilemassa ensimmäisen kerran. On mukavaa kun päästään ulos ja kohta voidaan kävellä kunnon lenkkejä. Jos nämä kilotkin alkais siinä samalla karistua. noin 20 kiloa tuli raskauden aikana joista 10 kiloa on hävinny ihan itsestään jo nyt. Häviäis vaan nuo toiset kymmenen yhtä huomaamatta, mutta ne taitaa olla niitä sitkeempiä kiloja...

Ystävänpäivä, laskettuaika, 3.3., laskiainen... niin ne päivät vaan menee...

 

... Päivät jolloin oli ajatus, että tänäänhän se meidän pikkuinen voisi syntyä. Laskiaispullat tuli syötyä, Janne oli onneksi niitä syömässä, muuten olisi varmaan jäänyt tekemättäkin koko pullat.

Tässä odotellessa on pitänyt alkaa jo kehittelemään tekemistä... Ja mikäs sen mukavampaa tekemistä kun ompelutöiden suunnittelu ja ompelu hommat. Mulla on niitä kiinasta ostettuja silkkejä, niin niistä nyt suunnittelen jotain.

Tämä yläpuolella oleva on tosi laskeutuvaa ja ihanan tuntuista kangasta, mutta myös liukasta ommeltavaa ja rypistyy tosi helposti. Ajattelin tehdä siitä tuollaisen väljähkön juhlapaidan. Otin ihan perus t-paidan kaavan, jota sitten kuosittelin ja ompelinkin jo olkasaumat ja hihat ja sitten nuo nyöritykset. Sivusaumat on nyt auki ja muotolaskokset. Ne teen sitten kun tiedän omat mittani...:) näiden mittojen mukaan ei kehtaa tehdä

Sitten toinen ihanan punainen kuviokudottu vähän paksuhkompi silkki. Siitä suunnittelin tuollaista toppia ja polerojakkua ja jos vaan riittää kangas niin tekee hameen samaan sarjaan.

Näitä tuherrellessa ja huomista yliaikaisuus kontrollia odotellessa...

Synnytysripulia...

Perjantaina veistokurssin (josta muuten tehtiin juttu pogostaan) jälkeen jäätiin äitin ja Elinan luokse yöksi. Yöllä kahden aikaan heräsin hirvittävään vatsakipuun. Ylämahaan koski vietävästi ja se säteili selkäänkin ja tuntui ettei saa kunnolla happea... Vaikeroin sen kanssa ja sitten vatsakin meni ihan löysälle, ihan vesilinjalle asti. Se oli selvää vatsatautia mutta vähän mietitytti kun ne kivut oli niin rytmikkäitä tuli säännöllisesti tietyn välein ja sitten taas hetkeksi helpotti....
Herkkä uniset Äiti ja J-P nukkuvat, äitin pikku kämpässä, täyttä häkää vaikka ravasin vessassa ja vaikeroin ja yritin juuva piimää ym....
No sittenkun nää kevyt unisetkin aamulla heräsivät niin ne luki netistä miten synnytys alkaa ripulilla... Niin sittenhän se oli selvä diagnoosi, etten mie ymmärrä, että ne on supistuksia, että se ei ole mikään vatsatauti vaan alkava synnytys. Se oli kieltämättä hämärää kun äiti ja Elina oikein otti kellosta aikaa kun ne vatsakivut (+ oksennus) tuli 8 minuutin välein. Melkein jo itekkin uskoin. Koska toisaaltaan olen aina reagoinut kovaan kipuun oksentamalla.
Ihmeen hyvin päästiin, kertaakaan pysähtymättä Tikkalaan hurauttamaan ja siinä se päivän aikaan varmistu sekin, että vatsatauti se on kun mikään ei pysynyt sisällä... eipä sitten auttanut muu kun vaikeroida ja yrittää pysyä hengissä... Illan mittaan aloin saamaan jo pikku torkkuja nukutuksi. Yöllä alko sitten riivaamaan levottomat ja kauhean kipeät jalat, sen edelleen jatkuvan vatsakivun lisäksi... Ja taas itseään herkkä unisena pitävä Juhis makas keskellä sänkyä kun härski silli kun mie ravasin vessassa, yritin juoda jotain ja ja kävin suihkussakin... että se siitä herkkäunisuudesta.
Ja vieläkään ei ole synnytys alkanut vaikka tämä synnytysripuli on nyt tässä jo käyty läpi...

Ja näin syntyi hoitonurkkaus...

Alun perin meillä ei ollut tarkoitusta tehdä mitään erityistä hoitopöytää tai muuta, mutta sitten meillä hajos pakastin, ja piti ostaa uusi, eikä uusia pakastimia saa pitää pihalla kun niissä on joku kaasu. Joten jouduttiin tuomaan se sisälle ja mullistamaan meidän pienen mökin järjestys uusiksi. Mutta jos ei mitään muuta iloa pakastimesta sisällä niin saatiimpa ainakin siitä hoitopöytä ja sen ympärille tällainen ihan oma pikku soppi vaaville.

Nuo kaksi hyllyä oli varastossa, maalasin vain ne ja sitten tein tuollaisen vaippapussin. Olen saanut tädin mieheltä monta, monta vuotta sitten kirjastosta poistokirjana ostetun ”ompele tenavien tamineet” kirjan, niin siinä oli tehty tuon tyyppinen vaippapussi, sitä mukaillen tein sitten oman version. Se kirja on muutenkin hyvä, siinä on vauvojen/pikkulasten vaatteiden peruskaavoja, niin voi sieltä vähän katsoa mittoja ja kuositella niistä kaavoista mitä haluaa. Teinkin jo sellasta pellava juhlapukua, mutta se on kesken kun ei Joensuun kaupungista löydy raidallista pellavaa…

Sitten yhtenä päivänä silittelin harsovaipat ja taittelin ne valmiiksi... :) ei mulla tylsää meinaa olla, teinpähän senkin jo valmiiksi. Meinataan siis käyttää kestovaippoja, ainakin vielä tässä vaiheessa meinataan :)

 

Kehdossa muuten näkyy ihana uusi peitto. Se on Kyllikin tekemä ja on tosi nätti ja käy kun nakutettu tuohon kehtoon.

Tuosta edellisestä vatsakuvasta alkaa muuten olla jo kuukausi… ei tunnu, että maha olisi mitenkään hirveen erikoisesti kasvanut, mutta kun katsoo nyt otettuja valokuvia, niin kehitys on valtava.

Pitää vielä tässä ilmeisesti kasvatella massua, kun ei halua asukki vielä poiskaan tulla. Toisaaltaan ei mitään kiirettä, voin vielä nauttia näistä raskauspäivistä ja J-P:n huomiosta :)

 Kevät talvi on niin kaunista aikaa, vielä näkyy hyvin ikkunoistakin, että ei ole vielä yhtään liikaa tullut tänä talvena lunta

 Pontus ja Katan lampaat nauttii keväästä

 Just muuten otin banaani kakun uunista ja huomenna ajattelin paistaa pullaa, laskiaispullaa.
Että nyt huomenna viimeistään kannattais tulla kylään :)

Lanttukukkoa ja kehdon keinutusta

 Viimein on kehto nukkujaa vaille valmis.

 Ite on sanottava, että hieno tuli ja päädyissä on todella hienot loimut.

Ja J-P:n koristeveistolla tekemä hieno signeeraus pohjassa :)

Kukkoilua....
Niin, tehtiin lanttukukko, josta tuli aika iso, kuten kuvasta huomaa. Piti laittaa pellille, että pysty nostamaan uuniin. Sitten se oli eilisen päivää uunissa ja ai, että tuli makosta...

Odotusta

... Ei voi muuta sanoa kun, että kova on vauvan odotus... Joka päivä odottaa, että joko jo tänään, vaikkakin tiedän hyvin, että laskettuun aikaan on vielä 4 viikkoa, ja hyvin todennäköistä on ettei synny ennen laskettua aikaa... Mutta silti sitä vaan odottaa ja näkee unta joka yö vauvasta :)
Mutta se on varmaan sitä luonnollista valmistautumista vauvan syntymään. Pidän ihteni realistina ja säästän suursiivousta vielä parinviikon päähän. Haluan että sitten on oikein siistiä kun tulee vauvan kanssa kotiin.
Olen miettinyt, kun mitä lähemmäksi laskettua aikaa tulee niin se huoli siitä vauvasta muuttuu. Ja yhdestä oppaasta löytykin ihan sanat sille tunteelle. "alkuraskauden kohdistamaton epävarmuus muuttuu huoleksi lapsen hyvin voinnista" se oli just se miltä tuntuu ja miten se epävarmuuden ja huolen tunne muuttuu.

Miun maha on ollu kokoajan pitkä ja leveä, ettei se ole ollut niin pyöreä, mutta nyt se on alkanut pyöristyä. Ja napa on ihan muodoton :) 

Tein vaaville tälläisen hiiren, jonka piti olla nalle, mutta siitä tuli hiiri. Se on soiva, siellä sisällä on soittorasia, joka soittaa LOVE STOREA.

 Tänään olen tän aamupäivän hikoillut täällä sisällä. Tuli lämmitettyä liikaa eilen.
Juhis toi jo eilen illalla mulle täks päivää puita valmiiks, mutta kun se alko yöllä uuni antamaan lämpöä, niin tuli jo melkosen lämmin... Aamulla juhis kantoi puut pois, ei luottanut minuuun, ettenkö tänään olis lämmittäny :) Mutta on mulla sentään joku tuntoaisti vielä jäljellä, vaikka lämmöstä tykkäänkin. Ulko-oven vieressä on nimittäin lämpö 28... eli mitä on uunin vieressä keittiössä???
Niin täällä sisällä olen kyhnöttänyt, koska liimasin häämekkoon strasseja. Pesulassa oli irronnut varmaan joku 300 strassia. Niidenkin liimaamisessa meni aamupäivä ja niskat jumiin. Miten jaksoin silloin pari vuotta sitten liimata koko kuvion yhtenä päivänä, koska siinä on kaiken kaikkiaan yli 1000 strassia.

 Nyt alkaa valmistua lakkauksesta näitä miun muitakin tekeleitä.. Juhis on lakannut oikein urakalla nyt ja kehtoonkaan ei tarvii varmaan enää kuin yhden kerroksen lakkaa.
Tässä ekana on tammikirstu. Se on tehty J-P:n ukin kellotarpeista, jotka löytyi viime kesänä jostain ullakolta. Tammessa osaa olla aika nätti pinta niinkun tuossa etuseinässä on tosi kivaa kuviota
Tässä ihan koivukirstu. Ja itseasiassa tässä on miun ihan ensimmäiset koristeveistot nuo pikkusydämmet. Että eihän se peili ollutkaan ensimmäinen veistos :)





Elinan insönööri ja desineri vikaa.... Sain Ellulta tällaisen "hevosen hännän kameran" :) siinä on kaikki vesitoiminnot, yökuvaukset ym.

 Ja tässä maanantain aikaansaannokseni. Vanha saunanjakkara, joka hajos. (Juhiksen alla, vaikka mullakin alkaa olla jo aika paljon painoa, mutta ei sentään jakkarat vielä miun alla hajoa) Se oli tehty ihan vaan naulapyssyllä naulaamalla, niin sehän levis. Meinasin, että laitan vaan siihen jonkun palikan ruuvilla, että saa sen kestämään. Mutta mitä vielä, sehän piti purkaa ja höylätä ja rakentaa ihan uudenlaiseksi. Ja sitten vielä tein siihen nuo tukirimat ympäriinsä. Niin siinäpä se koko maanantai menikin, mutta tulipahan lähes uudenveroinen jakkara...

 Tää viikko on mennyt muutenkin tosi nopaesti... Itseassa koko alkuviikko tuntui viikonlopulta kun Juhis oli vapaalla. Nyt me ollaan Elinan kanssa Ilomantsissa, kun äiti on Egyptissä. Ompelin äitille vielä yhen kapan eilen ja sit vaan elinan kanssa pörräiltiin. Nyt lähen Issakkaan lämmittelemään ja Rätin kanssa olemaan.

Koristeveistoa

Tässä on miun ensimmäinen koristeveistotyö. Nuo oksat on onnistunut miusta hyvin, niihin olen erityisen tyytyväinen. Sain tän valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta lakkaamisessa on kestänyt. Se kestää koska se on näin talvella hankalaa, kun pitää sisätiloissa tehdä. Juhis on lakkaaja mestari, mie en ite kehtaa haistella niitä höyryjä. Ja vaikken olis raskaana niin siltikkin antaisin varmaan J-P:n lakata, koska se osaa sen homman niin hyvin. Ja mie en siedä oikein sitä lakanhajua ja sitten en malttas tehdä hyvin.

 Peilin kuvaaminen on muuten tosi hankalaa... kun tulee aina se peilikuva mukaan =)
Eikä osaa tai saa otettua niin esittävää kuvaa, että se näyttäis siltä mitä se luonnossa näyttää

Ja kaiken lisäks tää peili näköjään vääristää.... En mie oikeesti ole noin iso.....

Sarah ruatikaista ja pieniä käsitöitä

Eilen aloin tekemään Ranskalaista Sarah Bernhardt kakkua, mutta eihän meillä ollut kaikkia aineita, joten siitä tuli Sarah ruatikaista, mutta ihan yhtä äkkimakeaa ja runsaskalorista kylläkin.

Ja sitten tässä isän joululahja, joka odottaa edelleen antamista. Se tuli tässä vastikään valmiiksi, Tuo tilkkumaalaus on tehty jo koulussa eli 2009 keväällä, siitä piti tulla sellainen selkätukityyny Poloon, mutta kun ei ole enää koko Poloa, niin siitä tuli taulu, sopivasti oli loimukoivun pätkiä niin sai tehtyä kehykset siitä.

 Sitten tein tällaisen kantoliinan, Testailin sitä Sykkeellä ja hyvin toimi :) Kissakin oli hyvin rauhallisena kyydissä

 Ja Päivin erityistoive, että jos teen blogin niin kerron odotusuutisia. No... Kova on odotus, 7 viikkoa tuntuu kauhean pitkältä ajalta odottaa, mutta jos päivät menee näin nopeaan, niin kuin mitä ne nyt menee, niin kohta on se seitsämän viikkoa takana ja jännitys huipussaan.Olen pessyt äitiyspakkauksen vaatteita ja saatuja vaatteita ja nyt ne alkais olla pestynä ja kaapissa, hienosti järjesteltynä, tietysti koottain lajiteltuna.

=)

Elinan, ihanan pikkusiskoni innoittamana päätin minäkin ruveta pitämään blogia. Ajattelin esitellä täällä väkerryksiäni mitä tulee tehtyä. Nyt olen äitiyslomalla ja nyt pitäs olla olevinaan aikaa, mutta johonkin se aika vaan häviää... Mutta tässä muutamia viime päivien aikaansaannoksiani.